Päätin tehdä uuden blogin, koska on vaan liikaa ajatuksia, joita en vaan pysty jakamaan läheisien ihmisten kanssa. Kirjoitan täällä muustakin elämään liittyvästä, mutta siis lähinnä tää blogi tulee käsittelemään mun syömishäiriön kanssa painiskelua.
Mulla on diagnosoitu epätyypillinen ahmimishäiriö. Käytännössä tää siis tarkottaa sitä, että välillä syön normaalisti, välillä liian vähän. Ja välillä ahmin. Joskus oksennan ahmimisen jälkeen, en aina. Oon ollut syömishäiriöinen yläasteikäisestä saakka. Oon myös masentunu ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa mua. Kaiken lisäksi kärsin tällä hetkellä pahoista nukkumisvaikeuksista.
Yritän opiskella. Oon jättäny ammattikorkeakouluoppinnot useaan otteeseen kesken masennuksen takia. Tällä hetkellä käyn iltalukiossa, mutta siellä käyminenkään ei oikein suju, sillä poissaoloja tulee liikaa ja mun on vaikea pysyä perässä. Haluaisin vaan maata kotona ja ahmia. Mutta yritän pakottaa itteni ihmisten ilmoille, sillä tiedän, että se on mulle hyväksi.
Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt aikamoista alamäkeä. Oon ollu tosi vetäytyny ja on hirvee ahmimisputki päällä. En uskalla mennä vaa'alle, sillä pelkään, että oon lihonu aivan hirveästi. Näin viime yönä painajaisia siitä, että oon yhtäkkiä sairaalloisen ylipainoinen ja mun vatsa on valtava ja iho täynnä selluliittia. Mun unetkin käskee mua alottamaan dieetin. Ja sehän tätä ahmimisjaksoa aina seuraakin. Pitkiä lenkkejä, paljon salaattia ja vähän hiilareita.
Joo ja tiedän, ettei ahmimishäiriötä sairastavan kuuluis yrittää laihduttaa. Mutta en vaan kestä itseäni tämän painoisena (oon normaalipainon ylärajoilla). Oon pehmeä ja pyöreä ja ällöttävä. Inhoon ulkonäköäni niin paljon, että haluisin vaan repiä kaiken läskin pois mun ihon alta. Mun bmi on alimmillaan ollu 16, nyt se on 24:n kieppeillä. Siinä on hirvittävä ero. Tunnen itteni ihan hirviöksi tässä kropassa. Vaikka lääkäreiden mielestä mulla ei oo mitään hätää, koska oon normaalipainonen.
Mun tärkein tavoite tällä hetkellä on laihtua. Oikeestaan mikään ei merkitse mulle niin paljon. Haluisin myös eroon ahmimisesta ja oksentamisesta, bulimia ei oo todellakaan auttanut mua laihtumaan kiloakaan. Päinvastoin.
Haluaisin vaan osata taas olla syömättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti