Takapakkia

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt niin huonosti kun voi vaan mennä. Olen ollut aivan liikaa yksin, ei ole huvittanut nähdä ketään. Olen ollut poissa koulusta. Ja nukkunut päivät. On ahdistanut ihan hirveästi. Päivät on mennyt suurinpiirtein tätä rataa: olen herännyt viiden-kuuden maissa illalla. Käynyt lähikaupassa (joka on noin 500 metrin päässä). Kierrellyt siellä hermostuneena käytäviä ja tutkinut elintarvikkeita.

Jos söisin tänään tofua. Jos sittenkin tonnikalaa. Söin tonnikalaa eilen. Ja toissapäivänä. Voisi ottaa pari hedelmää. Jos ottaisi sittenkin marjoja, niissä ois vähemmän hiilareita. Tai bonaa? Tekisi mieli puuroa, mutta en uskalla ottaa kilon pakettia, koska pelkään, että syön kaiken. Ottaisin yksittäinpakattuja nuudeleita, mutta täällä on vaan vehnää. Ja siinä on gluteenia.

Päädyn sitten aina ostamaan samaa tavaraa. Omenoita, maitorahkaa, raejuustoa, marjoja, tonnikalaa, kurkkua, paprikaa, tomaattia, pakastevihanneksia ja sitä rataa. Vaikka kaikki on ns. terveellistä, kaikki päätyy aina siihen, että syön liikaa ja tunnen oloni ällöttäväksi. Ja kun oon syöny liikaa, en halua lähteä mihinkään. Enkä pystykään, koska on yö. Kymmeniä youtube-videoita ja pari leffaa myöhemmin tulee aamu. Yritän sinnitellä hereillä, mutta silmät painuvat kiinni. Herään siihen, että äiti soittaa. 

Milloin tulet kotiin? Onko sulla rahaa junalippuun? Ootko maksanu laskut? Oothan käyny koulussa?

Joo, joo, joo. Ja kai mun on pakko tulla, jos en aio viettä joulua yksin ja rahattomana. En vaan kestä ajatusta  viiden tunnin junamatkasta, kun on näin huono olo koko ajan. Jos saisin nukuttua edes yhden yön hyvin. Jos saisin vedettyä edes yhden paastopäivän tai semipaaston, niin ehkä ei ahdistaisi näin paljoa. Jos saisin pakotettua itseni kunnon juoksulenkille ja siivottua tän kämpän, joka on yhtä kaaosta, niin sitten voisin tulla.

On pari päivää jouluaattoon ja rappukäytävässä tuoksuu pipari. Kävin tänään parin kilsan päässä kaupassa, koska en viitsi käydä joka päivä tossa mun lähikaupassa. Käyn siellä niin usein et ne myyjät jo tuntee mut ja osaa varmaan ulkoa mun ostokset. Vois yrittää huomenna raahautua junaan.

Oon ihan varmasti lihonu tän parin viikon aikana. Lomalla mä laihdun. Tiedän, että äiti tulee tyrkyttämään mulle vaikka mitä jouluherkkuja, mut mun on pakko pitää pää kylmänä. Tää repsahdus ei saa enää jatkua, tai kuolen tähän ahdistuksen määrään.

Tää kroppa ällöttää niin paljon. Voi luoja tekisin mitä vaan just nyt, että saisin edes pari kiloa pois.