Tää kirjottaminen on kai yks yritys saada jonkinlainen ote tästä elämästä. Kaikki yritykset hallita elämää on lähiaikoina menneet mönkään. Se on sit johtanu siihen, etten jaksa edes yrittää. Makaan vaan sängyssä ja odotan kuolemaa. Ei ole motivaatiota mihinkään.
Katoin just koneelta kuvia viime joulusta. Miten siitä voi olla jo vuosi? Olin sillon hoikassa kunnossa. Ja onnellinen. Nyt painoa on melkein 10 kg lisää, plus ahmiminen karannut käsistä ja jatkuva ahdistus seuraa mua kaikkialle. Porukoiden luona, kotona... Ajattelen koko ajan ruokaa ja laihduttamista. Puhunkin koko ajan ruoasta, se nolottaa. Haluaisin poistaa sen kokonaan elämästä. Kumpa voisin peruuttaa sen hetken, kun joskus 14-vuotiaana aloin "laihduttaa" ensimmäisen kerran. Siitä asti oon ajatellu niin pakkomielteisesti laihduttamista, että pahimpina aikoina elämään ei oo mahtunu mitään muuta (kuten nyt). En ees halua ajatella kaikkia niitä kokemuksia, jotka oon menettäny sen takia, että oon ollu lukittautuneena neljän seinään sisälle ahmimaan.
En tiedä miten saisin tämän pahan olon pois. Kirjoitakin tosi harvoin. Ja silloinkin tuntuu, että vaatii ponnistuksia. Onhan näitä keinoja, lenkkeily, meditointi, ystävien tapaaminen. Mutta sellaisena päivänä kun ahmin, en voi kuvitella tekeväni mitään noista. Ehkä sitten, kun oon kuiduttanut itseäni viikon, farkkujen nappi mahtuu taas kiinni ja saan raahattua itseni kaupungille näkemään kavereita. Kun harkitsen tekeväni näitä asioita, joiden tiedän olevan hyväksi minulle, jotenkin vaan päätän olla edes yrittämättä. Ne vaan tuntuu olevan hirvittävän vaivan takana.
Päässä pyörii niin lujaa. Yritän valvoa tämän yön ja saada päivärytmin normalisoitua. Kavereina internet ja rajoittamaton määrä vihreää teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti