Somewhere on the brink of insanity, I fell in love with the idea of destroying myself

Tänään olen juonut liikaa kahvia. Heräsin kahdeltatoista, turvoksissa eilisen ahmintojen jäljeltä. Koko päivä meni sitten kahvin voimalla, söin kuuden maissa illalla rahkaa hedelmien kanssa ja yhdeksältä kanawokkia. Nyt iski maaninen olo. En todellakaan tiedä mistä tää vireys tuli, kun koko alku päivän kolotti joka paikkaa ja vatsaan sattui niin paljon, että makasin sykkyrällä sängyssä ja palelin.

 Asiasta toiseen, mulla oli lääkäriaika viime viikolla. Mun lääkäri on tosi mukava ja ymmärtäväinen tyyppi, kakskytjotain nainen. Pienikokoinen niinkuin mäkin, jotenkin helposti lähestyttävä. Kun puhuu sille, tuntuu, että se on oikeasti kiinnostunut ja haluaa auttaa. Ikävä kyllä noi tuntuu olevan aika harvinaisia ominaisuuksia lääkäreillä, tai ainakin niillä, joilla mä olen käynyt.

Kerroin mun tilanteesta ja siitä, että mun terapeuttikin oli sitä mieltä, että tarviin jotain sen yksilöterapian lisäks. Kysyin päiväsairaalasta (siitä oli ollu puhetta n. vuosi sitten) ja lääkäri oli sitä mieltä, että se voisi sopia mulle hyvin. Se laittoi lähetteen sinne ja sanoi, että ne soittaa sieltä viikon-parin sisällä. Saatiin myös käynnistettyä mulle uudet mielealalääkkeet, nyt pitäis vaan hakea ne apteekista. Mulla ei oo pitkään aikaan ollut muuta kun nukahtamista helpottavat lääkkeet. 

Jotain edistystä sentään! Oon nyt lähipäivinä googlettanu päiväsairaalaa ja monella tuntuu olevan positiivisia kokemuksia. Vaikuttaa siltä, että se on oikeesti auttanu monia ihmisiä. Mulle varmaan tärkeintä tällä hetkellä olis se, että siellä käyminen estäs mun erakoitumisen. Kun ei käy töissä tai koulussa, ei tuu oikeestaan tutustuttua uusiin ihmisiin. Siellä on kuulemma paljon ryhmätoimintaa, joten mun ois vähän niinkun pakko palata takaisin ihmisten pariin... Ajatuksena tää toki hermostuttaa, mutta samalla oon myös jollain tavalla innostunu. Kumpa mun ei tarviis jonotella sinne kovin kauan.

Pian on hiihtoloma ja lähden porukoiden luo pariksi viikoksi. Plussat: ei tarvitse maksaa ruoasta, on seuraa, pääsee halimaan kisua. Miinukset: kaikki kaaos vyöryy päälle (äidin ja veljen ongelmat), kaapit täynnä ahmimisruokaa.

Miten ihmeessä pidän pääni kasassa?